Scroll down for English

25th mag haastatteli tamperelaisräppäri Psyykkistä musiikista ja elämästä.

Mikä on taiteilijanimesi: onko se Psyykkinen, Adjektiivi tai joku muu?
-Mä olin pitkään Adjektiivi, mutta vaihdoin nimeä koska se sai mut tunteen inhoo omaa itteeni kohtaan, eikä se loppupeleissä edes tarkottanut mulle mitään. Nykyään oon tosiaan Psyykkinen ja se kertookin musta ja mun musasta paljon enemmän niin kuulijoille kun mulle itsellenikin.

Teet musiikkia sekä itse että muiden kanssa. Kerrotko hieman minkälaista musiikkia, ja millä musiikin osa-alueilla toimit?
-Teen pääsääntöisesti räppiä, mut myös paljon muutakin. Oon myös laiska biittinikkari jos sille päälle sattuu, mä miksailen ja semmosta. Yks mikä pitää nostaa esille niin on DMKM eli Dusaa mun kaa musaa, jossa mä haastattelen räppäreitä mun tekemään biittiin räppäämällä ja hän sit vastaa myöskin nimenomaan räpäten niihin kysymyksiin. Kai se mun räppi on vähän ehkä angstista, mut toisinaan sieltä löytyy myös joku kulma, että selviää.

Mistä musiikkisi kumpuaa?
-Ajasta ennen syntymää, kuolemasta ja kaikesta siltä väliltä. Ihmisistä. Kohtaamisista. Kokemuksista. Tunteista.

Puhut sanoituksissasi erilaisista laitoksista. Haluatko kertoa jotain näistä?
-On sitä tullu pyörittyä millon missäkin. Mulla on ja on ollut erilaisia haasteita elämässä, niinkun kaikilla. Mulla ne vaan sattuu liittymään vahvasti mielenterveyteen, mut nyt oon ihan fine. Erilaiset laitoskuviot on tuttuja mulle ja aion jatkossakin tuoda esiin tarinoita niistä. Epäkohtia.

Minkälaisia epäkohtia olet huomannut niissä ja mitä haluaisit nostaa esiin?
-Esimerkiks ainakin sillon kun mä olin 17-vuotias, (lastensuojelulaitoksessa) oli ihan ”sallittua” laittaa nuori yksin ullakkohuoneeseen kolmeksi vuorokaudeksi ilman mitään pätevää syytä. Kai se oli ”sallittua” kun ovi jätettiin auki, mutta sieltä ei nähnyt kun pitkät rappuset alakertaan. Sieltä ei saanut poistuu kun vessaan. Mun mielestä se ainakin oli ehkä vähän liiottelua kun yritettiin katkaista välit haitallisiin ihmissuhteisiin, vaikka kännykkä oli jo otettu kokonaan pois. Vittu ne ihmiset oli yli sadan kilometrin päässä. Olisin hoitajien mielestä varmaan lähettänyt pullopostia niille ilman että mulla olis ollut edes ulkoilulupia.

Minkälaisia rankkoja kokemuksia sinulla on?
-Hankala kysymys kun on tosiaan tapahtunut ihan kaikkee ja tosi laajasti. Kyllä niitä kuulee mun sanoituksista ja jos ei tajuu aina niin saa myös lukee rivien välistä. Annan siihen luvan sillee kuulijan vapaudella.

Sanoituksissasi puhutaan kyllä todella rankoista asioista. Kerro muutamasta tällaisesta rankasta tapahtumasta, jotka ovat vaikuttaneet sinuun tai sanoitusten syntyyn?
-Jos nyt jotain seikkoja avaa niin esimerkiksi Adjektiivin kappale Sun ei tarvii pelätä enää kertoo mun parhaan ystävän itsemurhasta. Psyykkisen biisi Jäähyväiskirje taas kertoo syrjäytymisestä ja sen vaaroista. Ihmisten syrjäytyminen johtuu usein jostain mihin pitäis kuulua, mut ei kuulu. Se on silloin syrjäyttämistä. Mä oon ollut syrjäytetty ja koen joissain hetkissä olevani sitä yhä.

Katso Psyykkisen musavideo Jäähyväiskirje alta / Watch Psyykkinen’s music video Jäähyväiskirje (”Farewell letter”) below

In English:

25th mag interviewed Tampere rapper Psyykkinen about music and life.

What is your stage name: is it Psyykkinen (”Psychic”), Adjektiivi (”Adjective”) or something else?
-I was Adjektiivi for a long time, but I changed my name because it made me feel disgusted with myself, and it didn’t even mean anything to me in the endgame. Nowadays I’m, indeed, Psyykkinen and that tells a lot more about me and my music, both for the listeners and for me.

You make music both by yourself and with others. Can you tell us a little about what kind of music you play, and in which areas of music you work?
– I mainly do rap, but also a lot more. I’m also a lazy beat maker, when I happen to be interested, I mix and stuff. One thing that needs to be highlighted is DMKM, or Dusaa mun kaa musaa (”Do music with me”), where I interview rappers by rapping to the beat I make, and they also answer those questions specifically by rapping. I guess my rap is a little bit about angst, but sometimes there is also an angle that you can get through.

Where does your music come from?
-From the time before birth, from death and everything in between. About people. About encounters. About experiences. About feelings.

You talk about different institutions in your lyrics. Do you want to share something about them?
-I have been here and there. I have and have had different challenges in life, like everyone. For me, they just happen to be strongly related to mental health, but now I’m fine. I am familiar with various institutions and I will continue to bring out stories about them. Grievances.

What kind of grievances have you noticed in them and what would you like to bring up?
-For example, at least when I was 17 years old, (in a child protection institution) it was completely ”permitted” to put a young person alone in an attic room for three days without any valid reason. I guess it was ”allowed” when the door was left open, but from there you couldn’t see anything else but the long stairs to the lower floor. You couldn’t get out of there except when you went to the bathroom. In my opinion, at least it was perhaps a bit of an exaggeration when trying to cut off harmful relationships, even though the cell phone had already been taken away completely. Damn those people were over a hundred kilometers away. In the nurses’ opinion, I would probably have sent them bottle mail without me even having an outdoor permit.

What kind of tough experiences have you had?
– A difficult question when everything has really happened and very widely. Yes, you can hear them in my lyrics, and if you don’t always understand, you can also read between the lines. I give it permission with the freedom of the listener.

In your lyrics, you do talk about really harsh things. Tell me about a few such harsh events that have influenced you or the creation of the lyrics?
-To open up something now, for example, Adjektiivi’s song Sun ei tarvi pelätä enää (”You don’t have to be afraid anymore”) tells about my best friend’s suicide. Psyykkinen’s song Jäähyväiskirje (”Farewell Letter”), on the other hand, is about marginalization and its dangers. People’s marginalization is often caused by something they should belong to, but don’t. It is then exclusion. I have been marginalized and in some moments I feel that I still am.