Olin ensimmäinen asiakas Club Sporan HipHop Nightissa. Iltamat järjestettiin Tampereen keskustassa Hämeenkatu 24:ssä, jossa toimii myös Gloria baari. En ollut tarkistanut live-vetojen alkamisaikaa tarkemmin, ja ennen niitä tulikin istuskeltua muutama tunti odottelemassa kaljatuoppi kädessä. Tosin tämä saattaa kertoa vain skeneä kohtaan tuntemastani mielenkiinnosta, koska yleensä olen myöhässä kaikista tärkeistäkin tapaamisista 15 minuuttia.
VJ Kalista oli kuitenkin tuottanut paikan päälle näyttävät visuaalit, joita oli mukava seurata. Myös illan DJ:t soittivat hyvää musiikkia. Jossain vaiheessa esiintyjiä alkoi tippua sisään valmistautumaan illan keikkoihinsa. Adikia tuli pöytääni moikkaamaan kysyen: ”oletsä se…”, johon totesin että ”olen”, koska tunsimme toisemme jo jotain muuta kautta.
SeRoosa aloitti illan livet. SeRoosan musiikki on pohdiskelevaa, jopa henkistä, ja soundeista tulee mieleen kuva jostain ”intialaisesta”, sen paremmin osaamatta tuota määritellä. Kappaleessa ”Huokaan Onnesta”, joka kuultiin myös keikalla, hän käsittelee valaistumista, maailmaan syntymistä ja mystiikkaa. Toinen keikalla esitetty kappale oli ”Kiitos”. Koko setissä oli paljon muitakin. Pidin sekä lyriikoista että saundeista.
Tokana soitti Satu, jonka musiikki on pop-vivahteista räppiä. Häneltä oli juuri ilmestynyt uusi single. Olin vakuuttunut hänen musiikistaan jo aiemmin, ja muut biisit olivat minulle tuttuja entuudestaan. Erityisen hieno oli sellainen jossa lauletaan ”korkeelle kun Jessica Jones”, jonka kuulin häneltä aiemmin Mimmit Räppää -tapahtumassa 2016. Sitä ei taida olla julkaistuna missään, harmi kyllä.
Vikana esiintyjänä oli Adikia, jota oli ennakkotiedoista poiketen tuplaamassa myös Mon-Sala. Tuo laulu ja tuplaaminen -konsepti oli mielenkiintoista seurattavaa ja toimi hyvin livenä. Ekana biisinä heiltä kuultiin ”Paha Narttu” ja lopussa ”Wuornos” sekä ”Babyshower”. Heidän esiintymisensä oli hyvin energistä ja he olivat myös fyysisesti mukana. Mietin, että kuinkahan paljon sanoja mahtuu minuuttiin heidän lausumana. Paljon taustamusiikkia ei juuri yksinään kuultu, sillä musiikkiin sisältyi melkein koko sen ajalla räppäämistä. Juuri tuo tuplaaminen osaltaan mahdollisti sen.